Hillan pennut

Nyt on muut pennut lähteneet maailmalle, Purppula vielä etsii kotia! Jos joku vaan haluaa saada elämäänsä hieman enemmän vipinää niin yhteys vain allekirjoittaneeseen! Se on saanut tutustua labbispentuihin, jotka eivät ehkä ole tästä uudesta tuttavuudesta niin mielissään.. Cockerihan se on joka taloa pitää paikallaan ja näyttää missä kaappi seisoo. Labbikset eivät saa leikkiä, jos prinsessa ei halua, jos joku onneton tosiaan innostuu leikkimään lelulla tämä kyllä tulee pian huomaamaan että ei olisi sittenkään pitänyt..

Uteliaskin se on, altaassa se on käynyt uimassa -vahingossa. Kun piti niin kurkottaa ja kurkottaa Joka paikkaan se on nenäänsä työntämässä. Voi että, välillä ihan toivoisi että olisi nyt pikkuisen arempi..

Tässä on uusi blogi jota kannattaa alkaa seuraamaan http://namusillanmareta.blogspot.com/ Tätä minun blogia päivitetään jatkossa harvoin!

Huomenna ensimmäiset pennut lähtevät koteihinsa. Sunnuntaina Makkonen Jämsästä perui tekstarilla varauksen! Eli yksi tyttö etsii kotia itselleen, tosin Pasi sanoi että josko se jäisikin meille. Ääk, eiköhän kaksi cockeria yhdessä talossa riitä?? Toivon siis hartaasti että sille löytyisi pian uusi koti! Lisään tänään otettuja kuvia, ne puhukoon puolestaan… Pennut näyttävät siltä että nyt riittää pentuaitaukset maailman on oltava valmis ottamaan heidät vastaan!

Nyt on pennuilla nimet, tytöt Pirjata, Mareta ja Purppula pojat Kynönen ja Laurikkainen. Sama teema kuin viime vuotisilla pennuilla, suomalais-karjalaisessa perinteessä esiintyviä kristillisiä pyhimyksiä. Googlettakaa jos kiinnostaa mikä mikäkin on! Lääkärin tarkastus on myös selvä, terveitä olivat.

Sisarten välinen kiintymys ilmenee “normaalilla” tavalla, turpiin vaan ja ihan täysillä! Kengät on niille vihollisia numero yksi! Niiden kimppuun käydään muristen ja rähisten. Oikeastaan voisin kyllä mainita vielä että vaatteet; puserot ja housut kuuluvat samaan vihollis joukkoon. Vai olisiko niin että tämä pieni herttainen Cockeripentue on itse oikea hirviölauma? No kyllä ne osaa olla kauniistikin  (välillä)

Vauhti on jo kovaa. Ainostaan tämän viikon jatkunut kova helle on vienyt pennuilta vähän mehuja. Mutta sen ajan kun ne ovat valveilla vauhtia riittää! Pidimme pentuja ilman aitausta pihalla, siitä ei tullut yhtään mitään. Puskat kiinnostavat jo nyt näitä pieniä raketteja! Yhden kun sai kannettua nurmelle oli jo toista ja kolmatta ruvettava etsiskelemään, sillä välin oli ensimmäinen painunut takaisin varjoihin… Sisällä on viileämpää ja siellä on hyvä nukkua. Ruoka maittaa oikein hyvin sitä on tarjolla jo kolmesti päivässä, tosin cockerimaiseen tapaan sujuu ruokailu. Eli ensin omasta kupista muutama papana sitten jo kiireellä kaverin kupille tarkastamaan josko siellä olisi parempaa tarjolla -sekaisin menee ruokailukin näiden kanssa. Hilla vielä vierailee siis vierailee pentulaatikossa silloin tällöin, antaen sitä laatu aikaa lapsilleen, ensi viikolla aloitamme vieroituksen. Ruokintaa neljä kertaa päivässä ja Hilla vain pikaisille vierailuille pentujen luo.

Nyt on ulkoiltu päivittäin kun kolme viikkoa tuli täyteen. Kummasti jo vilistetään eikä ylämäkikään haittaa yhtään. Saida Labbispentujemme hoitaja tuli katsomaan miltä Cockerit näyttää, jääköön arvoitukseksi kummat pennut on hänen mielestään kivempia

Kyllä ne liikkuvat, ei ihan kävellen mutta lähinnä tuota liikkumista voisi kutsua ryömimiseksi. Joku joskus sanoi se olevan “sitikka”kävelyä! Istuminen onnistuu myös -kyllä ne sitten kellahtavat nurin kun oikein innostuvat liikkumaan ja istumaan

Silmät alkavat aueta kun tarkkaan katsoo! Alkuviikosta hyrrät varmaankin lähtee käyntiin nyt jo näyttää siltä että jos ne jalat vain kantaisivat niin kyllä pörrättäis. Pigmenttikin on tullut anturoihin ja kirsuihin. Elämä on kuitenkin vielä syömistä ja nukkumista. Hilla viihtyisi mielellään muuallakin kuin pentujensa luona, yksi ilta sohvalla makasi aivan väärä koira.. Moitteiden saattelemana se palasi pentujensa luokse tosi nolona. Painoa on pennuille tullut riittävästi eikä laatikossa ole sotkuja että kyllä se ne hoitaa –luonnollisesti Cockerin tapaan suitsait sukkelaan

Synnytys alkoi aamulla kuuden aikaan keskiviikkona. Ensimmäiseksi syntyi punainen tyttö sitten toinen ja kolmantena syntyi valkoinen poika jossa on punaisia “palloja” . Kaksi viimeistä ovat vaaleampia mahtaakohan niiden väri olla sitten se golden!? No kunhan tuosta kasvavat niin pitää alkaa tutkailemaan tarkemmin värejä, Cockerspanieleissa on 17 eri väriä.  Pentue on oikein tasaisen kokoinen, painoivat 410-425g syntyessään. Eipä tarvitse ihmetellä miksi Hilla puuskutti ja puuskutti viimeisinä päivinä!

Pennut se hoitaa hyvin, täytyy oikein komentaa se ulkoilemaan välillä.  “Äitiysnappi” tosin pompahtaa paikaltaan heti kun se pääsee metsään, silloin ei todella ole kiire niitä hoitamaan. Metsä on metsä ja pennut ovat jossain… 

 Ja Hilla vain makailee sohvalla, näin kävi viimeksikin. Se tietää mitä on tulossa ja on päättänyt nauttia täysillä viimeisistä vapaapäivistään! Cockeri on Cockeri -tässäkin asiassa.. No ei se mitään sitten odotellaan, kyllä ne pennut syntyvät joku päivä! Tuntuu kyllä siltä ettei millään malttaisi odottaa enää yhtään päivää!

Raskaus on sujunut muuten hyvin, Hilla on syönyt ruokansa hyvällä ruokahalulla. Pöydälle ei ole voinut “unohtaa” mitään ruokaa, jopa työpöydälle tämä pieni siivooja yltää. Taitaa nousta Caran (labradorin) selän päälle ja pyyhkii sitten sieltä käsin nekin tasot.. No tuosta ei ole todisteita eli syytön kunnes